Kun minusta tuli jumalatar

Löysin viimein oman voimani
vihdoin minulla on jokin tarkoitus

Se edellinen oli valetta
sillä se pyyhittiin pois
kuin virheellinen viiva elämän piirroksessa

Minä en sitä tuhonnut
minä vahvistin ja yritin
koskaan en väittänyt olevani paras
mutta tukipilari luovutti

Savuna sumuun haihtui
minä astelin tuulessa
ja tiedän, olen noita

Lasipurkissa

Onnellisuuteni on vangittu lasipurkkiin
sitä katselen ihaillen
öisin mietin sen kauneutta
Valo sen sisällä kimmeltää
Lasipurkki, jota ei saa auki
jota ei saa koskaan pudottaa

Kauan sitten...

...Kuolin osittain
minulla oli vain varjo
ja tuhkaan katosin

Tuli ei koskaan sammunutkaan
ja sen valoa seurasin halki avaruuden

Olen palanut ja palannut
silmäni ovat kipinät
ja siipeni liekit

Tiedän nyt enemmän
uskon vahvemmin,
että jonain päivänä
voin hypätä jyrkänteeltä enkä putoa

Ei

Polttava terä
leikkaa sieluuni aukon
Katseeni kohtasi kerran vain varjon
joka ei tunne

Hukkasin kartan
joka tieni näytti,
harhaan johti kuitenkin

Sateessa astelin
Unissani kävelin
Haaveista tein palapelin
josta puuttui palasia

Pihtiote

Jos tuntisit mun mieleni
Mun ajatukset ja sieluni
Jos kuulisit sydämen
Sen rytmin merkityksen
Muutos roikkuu ilmassa
Juurineen repii mukaansa
Ei kutsu vaan käskee
Ja hullu tottelee
Ja väittää ettei voinut muutakaan
Et vaikka taisteltiin
Se heti hävittiin

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Vaikka pitäisit niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen
Unelman jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin
Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Raskaita
Nämä päivät niin
Enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

Elämään en saa varoitustakaan
Ja vaikka saisikin
Kuka niitä noudattaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa
Kurittaa nyt myrsky ihmistä
Ja perustuksiltaan
Kaataa huoneensa

Runoarkistojen pölyistä

 Don't trust me


Don't trust me
Joku väitti
että aurinko paistaa
Vaikka todellisuudessa se oli
se rikinkatkuinen tuli

Kukaan ei kertonut
että sydämeni on ontto
ja sen kuori on musta
Se hakkaa nauloja hauta-arkkuihin
ja myrkyttää mielet

Kuiske korvassani kohisee
vastaan sille
Ja toivon että viimein
minunkin kasvoni
särkyisivät peilissä

Johan tässä on jo
liian monesti se kuultu
Uskokaa sitä viisasta
joka sen tiesi
että sydämet on tehty lasista

Piirrän metallilla iholleni
nimen sille vääryydelle
joka asuu mieleni rannikolla
Punainen musteeni kirjoittaa
sen viimeisen loitsun

...ja niin vimmenen noita palaa roviolla...

__________________________________________

Itsekseen Yksin

itsekeskeinen yksilö
itsekseen yksin yksiössään
itsepäinen yksikkö
itseään täynnä
ylhäinen yksinäisyys itsensä vanki
yksi on ainoa ensimmäinen
itsekäs ykkönen
ypöyksin itsemurhassaan
itsetietoisuus yksitellen
yhden hetken
itsensä yllättää

_________________________________________________________________

...

Jymähdys kaikuu huoneessa
ikkunassa näkyy jälki
ja maassa makaa pieni lintu
siipi luonnottomasti vinossa

Henkäys viimeinen
saa aikaan pienen huurun ilmaan
Sydän pysähtyy
kylmenee
ja mustuu

Sielu lentää pois,
pieni tuulenvire muiston muodossa
liikuttaa puiden oksia
ja höyhenet peittyvät lumeen

...olen pahoillani...

________________________________________________

Sielu, unelma ja toive

Sataa,
sataa vettä,
pieniä pisaroita

Jokaisen pisaran sisällä yksi sielu
yksi unelma
ja yksi toive

Ja niin ne osuvat maahan
sielut, unlemat ja toiveet
valuvat viemäreihin

ne muodostavat lammikoita,
joissa lapset hyppivät
räikeissä saappaissaan
pilkkoakseen sielut, unelmat ja toiveet
vielä pienemmiksi

Niin,
ja ihmiset vielä kyselevät
onko toivo jo mennyttä.

Irti

... Hän juoksi hetkeä ennen aikaa
Ja löydettyään lopun jäi ansaan
Seinät muurattiin ympärille
sillä aika pysähtyi hänen taakseen

Varjot sai seurakseen
tiimalasi jäi vaaka-asentoon
ja vain yhdestä ikkunasta valo loisti

Olin vain pieni tähti hänen avaruudessaan
ja nyt se tähdenlentona tipahtaa alas
Mutta varjot vien mukanani
jotta uudet kalterit löydettäisiin

Pimeässä syvyyksissä
hän yhä hengittää iholleni
tuhkainen mieli ottaa hänen aikansa
Suljen hänen silmänsä
ja omissani tulviva meri...

Night Elf's soul inside me

For the Alliance!

Talvi...

Vielä on aikaa
ennen varjon saapumista
hetken vielä
tunnen lämmön ihollani

Vielä kerran lämmin tuuli puhaltaa,
tiimalasin rantahiekka on pian poissa

Pääskyt poistuvat
kasvit kuolevat
valo katoaa

Kohta on talvi ja osa minusta sammuu jälleen kunnes herää ukkosmyrskyyn

Tulimyrsky

Feeniks-linnulla on voima ja tahto elää. Se on itse aurinko ja myyttien mukaan saapu sen luo, joka kipeimmin apua tarvitsee. Feeniksen kyyneleet voivat pyyhkiä mennessään jopa kuoleman. Feeniks on tulilintu, joka levittää elämän palavaa liekkiä ja lämmittää mieltä. Jokainen näkee sen erilaisena, joillekin se on pieni kolibri, toiset näkevät sen ylväänä kotkana tai eleganttina haikarana. Yksi on varmaa, jokaisella on oma feeniks, se pitää vain löytää ja siihen pitää uskoa ja luottaa...
Itse näin sen kerran kaartelevan metsän yllä... vain pienen hetken se oli nähtävillä, mutta minä löysin sen ja tiesin kenties miksi elän..

Silloin, kun olen yksin...

En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen...

tiedän, mitä laulan SITTEN

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin
hän saapuu vaikka yksi lähtikin
on huomen jotain jota aavistin
tänään

herään ehkä vielä toivunkin
ja toivon, joskus vielä uskonkin
se saapuu lohtu jonka aavistin
tänään

kun minä käännyin olit poissa
vain varjosi tavoitin
se minut kätteli koruttomasti neuvoi että nousisin
kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
vaikka illat tuhlaa, aamut antavat
ja minä nousen vaikka putoan
nousen vaikka putoan

kun minä käännyin olit poissa
vain varjosi tavoitin
se minut kätteli koruttomasti
neuvoi että nousisin

kun minä käännyin olit poissa
vain varjoas hipaisin
se sinut saatteli selittämättä
kielsi että seuraisin
kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

herään, ehkä vielä toivunkin
ja toivon joskus vielä uskonkin
se saapuu, lohtu jonka aavistin
tänään
sillä päivä se on kaunis

Pitäisiköhän..

minun osallistua kilpailuun, jossa omasta lemmikistä pitää lähettää kesäinen valokuva ja siihen liittyvä pieni kertomus? 15 parasta julkaistaa Lemmikin kesä-kirjassa ja heistä 5 parasta saa lahjakortin sellaiselle nettsivulla, missä voi julkaista ihan oman kirjan ja saada sen myyntiin kirjakauppoihin....... Olisihan se pistää muutama runo maailmallekin, tai ainakin vähän kauemmas..

Kolmas Pimeä Aalto

Se tunne, kun kokee suurta uhmaa kaikkia vastustajia kohtaan...

Vankila

Katseet polttavat lihaani
repivät saumoja
nähdäkseen salaisuudet

Kysymys
varmaan jo tuhannes
poraa mieltäni

Mutta minä olen yhä Minä
Minä elän ja te ette
Uskokaa jo!

En kestä enää
avatkaa kahleet
Päästäkää tuuli kasvoilleni
Etsikää ymmärrys...

Yllättäviä käänteitä

Yllätyksiä ja yllttämisiä. Niitä maailmassa riittää! Yleisesti ottaen yllätykset ovat positiivisia ja piristävät mukavasti...Yksi odoimmista yllätysten muodoista on se, kun yllättää itse itsensä.

Niin, yllätyin kuinka sokea olen ollut. Minä olen ikään kuin taantunut tai oikeastaan mennyt eteen ja taakse yhtäaikaisesti.... Yllätyin, mitä kaikkea minussa on, mitä itse en huomaa, mutta muut huomaavat ja ennen kaikkea tuntevat...
Olen yllättynyt siitä, miten hyvin olen onnistunut piilottamaan suunnattoman ikävän. Mutta olen äärimmäisen iloisesti yllättynyt siitä, miten elämä voikin osata hymyillä ja kuinka onnekas sekä onnellinen olenkaan juuri nyt!!!!

Kertoo elämästäni juuri tällä sekunnilla...

Viimeinen talvimyrsky on aina voimakkain

Tuuli tuivertaa
ja lennättää muistot mukanaan
Kauas pois
ikuisuuksien päähän

Lumi tuiskuaa
kuin tuhka nuotiosta
Joka joskus lämmitti
ja valaisi tieni

Kyyneleet satavat,
valuvat ulos mielestäni
vieden tunteet mennessään
kauas ulapalle
 
Kylmä vesi
jäätyy lammikoiksi
Peilikuvani haalistuu
aaveeksi vain....

Toinen Pimeä Aalto

Kuinka maailmasta löytyykin niin paljon asioita, joita ei voi ymmärtää? Ja osahan niistä on tarkoitettu epäymmärrettäviksi...
Todella hämmentävää on se, että asia, jota kauan olen selvitellyt ja tutkinut rakkauden antamalla voimalla, katoaakin yllätten. Minun on vain jätettävä se taakseni. Mutta se  ei tunnu siltä, mitlä uskoin sen tuntuvan... En itkenyt, kylpenyt itsesäälissä, en vaipunut epätoivoon ja mustaan ikävyyteen. Kenties tämä johtuu siitä, että olin haistanut sen jo aiemmin tuulen mukana. Olin varautunut ja aseistanut valmiiksi puollustautumista varten. Join vastamyrkyn jo ennen myrkkyä...
Toki ikävä minua painaa ja mieleni ui hyvin syvissä vesissä. En murtunut, mutta jokin tuntuu jähmeältä...Olen yhtenä kysymysmerkkinä, sillä en tiedä, mitä ajattelisin. Kuljen vain jonnekin ja katson minne päädyn.
Fyysisesti suru ei minua kosketa kylmillä kourillaan, mutta jossain mielen ja hengen rajalla tunnen jonkun kuokkavieraan kuiskimassa valheita varjon muodossa... Kevät on tulossa ja linnut palaavat, kasvit heräävät. Kuljenko minä yksin?
Toinen Pimeä Aalto valuu purona jalkojeni juurella...

Katkos

Hiljaisuus iskee
se tulee takaapäin
juuri silloin
kun on paljon sanottavaa

Se rikkoo äänen
ja piilottaa ajatukset
Silmän räpäys
eikä ole enää kuin katse

Katkenneet lauseet
etsivät palasiaan
Pisteet silmissä
ja pilkut huulilla

Pippin's Song

Home Is Behind
The World Ahead
And There Are Many Paths To Tread
Through Shadow
To The Edge Of Night
Until The Stars Are All Aligth

Mist And Shadow
Cloud And Shade
All Shall Fade
All Shall...Fade

Tätä korvani etsivät...

... vaikka tiedän, että se on valetta.

The Last March of the Ents

TREE?! I am not a tree! i am an ent.

Ensimmäinen pimeä aalto

Onko elämässä yhtään järkeä? Maailmaan putkahtelee vauvoja tuon tuosta ja pian heidät jo laitetaan tarhaan, eskariin, alakouluun, yläkouluun... Siitä sitten matkataan amikseen/lukioon ja siinä vaiheessa sitä sitten huomataan, että liukuhihna on loputon. Aivan kuin olisimme robottitehtaalla ja meitä koulutetaan aina hieman lisää seuraavalla pisteellä kunnes olemme täydellisiä. Tai oikeastaan täydellisyyttä ei koskaan saavuteta, vaan robotille keksitään aina vain lisää "hyödyllisiä" kursseja ja koulutuksia, vaikka olisimmekin jo saavuttaneet jonkin ammatin (eikä välttämättä edes sitä, minkä halusit lukiossa). Ennen kuin huomaatkaan, et jaksa enää pysyä perässä ja ensimmäiset vanhuudenmerkit ilmaantuvat; on aika jäädä eläkkeelle...
Mutta ihan kuin se hidastaisi ketään, ainahan voi käyttää ajan hyödyksi ja opetella vaikkapa espanjaa!
Isot pomot määrää, mitä tehdään ja kiltit alaiset tottelevat häntää heiluttaen heti. Kukaan ei ajattele omilla aivoillaan, sillä kaikki on jo valmiiksi ajateltu siellä ylemmillä tahoilla. Aika juoksee, eikä kukaan koskaan tavoita sitä. Joskus joku havahtuu vaatimaan omaa aikaa ja kyllähän sitä saadaan, mutta se ei kuitenkaan häivytä sitä tosiasiaa, että Suomalainen yhteiskunta rajoittaa vapaiden sielujen olemassaoloa.
Lue tämä, tee tuo, ei noin, vaan juuri näin, älä tee noin, ei tänä nyt ihan kelpaa, tule tänne..... Liian usein kuultuna useat lauseet alkavat maistua puulta. Ikävä kyllä, nuo edellä mainitut yleiset sanat maistuvat kitkeriltä jo ennen syntymistään. Mitään ei saa tehdä omalla tavalaan, vaan nillä ihmisillä, jotka pyrkivät olemaan auktoriteettejä, on valmiit kaavat ja muotit, joita jokaisen tulisi noudattaa.
Maailma on ristiriitainen sekasotku. Sanotaan, että lasten ja nuorten luovuutta pitäisi vaalia ja edistää  ihan vain kehityksen (niin yksilöiden kuin yhteisönkin) vuoksi, mutta samalla pitäisi olla kuin muut.
Pitäisi olla kuin muut. Samaa mieltä, samaa väriä ja samanmuotoinen. Henkisesti ja fyysisesti. Toisinajattelijoita pidetään automaattisesti tyhminä tai vaarallisina. "Oudosti" toimivat ovat tottakai hulluja.Eihän kukaan tyttö voi olla monta vuotta vanhemman kanssa suhteessa, yhtä kamalaa olisi, jos taiteilijat päästettäisiin täysin valloilleen ja kehitysvammaisia kohdeltaisiin oikeasti ihmisinä...
Olen saanut tarpeekseni ja pimeän aallon riivaama.................

I am an indian

http://www.youtube.com/watch?v=YWcEJcerziI&feature=related

Filosofiaa...

Olio ilman ominaisuuksia on ominaisuuksiltaan omaisuukseton.

Luomisen tuska

Viiva kaartuu valkoisella
toinen ottaa sen kiinni
Yhä nopeammin viivat lisääntyvät
ristiin rastiin ne kulkevat
vailla määränpäätä

Kynä sauhuaa,
paperi täyttyy tuhkasta
Muste loppuu,
viimeinen pisara leviää
ja peittää alleen kaiken

Pimeä energia iskee keskipisteeseen
ja perspektiivi vaihtuu jälleen
Kun kontrasti hukkuu kammioveteen
ja reikä on pohjaton

Kuka piirsi nämä ääriviivat,
mistä nämä värit tulivat,
kuka pyyhkii osan maailmaa
ja teroitti aseet?