Ja löydettyään lopun jäi ansaan
Seinät muurattiin ympärille
sillä aika pysähtyi hänen taakseen
Varjot sai seurakseen
tiimalasi jäi vaaka-asentoon
ja vain yhdestä ikkunasta valo loisti
Olin vain pieni tähti hänen avaruudessaan
ja nyt se tähdenlentona tipahtaa alas
Mutta varjot vien mukanani
jotta uudet kalterit löydettäisiin
Pimeässä syvyyksissä
hän yhä hengittää iholleni
tuhkainen mieli ottaa hänen aikansa
Suljen hänen silmänsä
ja omissani tulviva meri...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti