Lasipurkissa

Onnellisuuteni on vangittu lasipurkkiin
sitä katselen ihaillen
öisin mietin sen kauneutta
Valo sen sisällä kimmeltää
Lasipurkki, jota ei saa auki
jota ei saa koskaan pudottaa

Kauan sitten...

...Kuolin osittain
minulla oli vain varjo
ja tuhkaan katosin

Tuli ei koskaan sammunutkaan
ja sen valoa seurasin halki avaruuden

Olen palanut ja palannut
silmäni ovat kipinät
ja siipeni liekit

Tiedän nyt enemmän
uskon vahvemmin,
että jonain päivänä
voin hypätä jyrkänteeltä enkä putoa

Ei

Polttava terä
leikkaa sieluuni aukon
Katseeni kohtasi kerran vain varjon
joka ei tunne

Hukkasin kartan
joka tieni näytti,
harhaan johti kuitenkin

Sateessa astelin
Unissani kävelin
Haaveista tein palapelin
josta puuttui palasia

Pihtiote

Jos tuntisit mun mieleni
Mun ajatukset ja sieluni
Jos kuulisit sydämen
Sen rytmin merkityksen
Muutos roikkuu ilmassa
Juurineen repii mukaansa
Ei kutsu vaan käskee
Ja hullu tottelee
Ja väittää ettei voinut muutakaan
Et vaikka taisteltiin
Se heti hävittiin

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Vaikka pitäisit niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen
Unelman jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin
Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Raskaita
Nämä päivät niin
Enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

Elämään en saa varoitustakaan
Ja vaikka saisikin
Kuka niitä noudattaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa
Kurittaa nyt myrsky ihmistä
Ja perustuksiltaan
Kaataa huoneensa

Runoarkistojen pölyistä

 Don't trust me


Don't trust me
Joku väitti
että aurinko paistaa
Vaikka todellisuudessa se oli
se rikinkatkuinen tuli

Kukaan ei kertonut
että sydämeni on ontto
ja sen kuori on musta
Se hakkaa nauloja hauta-arkkuihin
ja myrkyttää mielet

Kuiske korvassani kohisee
vastaan sille
Ja toivon että viimein
minunkin kasvoni
särkyisivät peilissä

Johan tässä on jo
liian monesti se kuultu
Uskokaa sitä viisasta
joka sen tiesi
että sydämet on tehty lasista

Piirrän metallilla iholleni
nimen sille vääryydelle
joka asuu mieleni rannikolla
Punainen musteeni kirjoittaa
sen viimeisen loitsun

...ja niin vimmenen noita palaa roviolla...

__________________________________________

Itsekseen Yksin

itsekeskeinen yksilö
itsekseen yksin yksiössään
itsepäinen yksikkö
itseään täynnä
ylhäinen yksinäisyys itsensä vanki
yksi on ainoa ensimmäinen
itsekäs ykkönen
ypöyksin itsemurhassaan
itsetietoisuus yksitellen
yhden hetken
itsensä yllättää

_________________________________________________________________

...

Jymähdys kaikuu huoneessa
ikkunassa näkyy jälki
ja maassa makaa pieni lintu
siipi luonnottomasti vinossa

Henkäys viimeinen
saa aikaan pienen huurun ilmaan
Sydän pysähtyy
kylmenee
ja mustuu

Sielu lentää pois,
pieni tuulenvire muiston muodossa
liikuttaa puiden oksia
ja höyhenet peittyvät lumeen

...olen pahoillani...

________________________________________________

Sielu, unelma ja toive

Sataa,
sataa vettä,
pieniä pisaroita

Jokaisen pisaran sisällä yksi sielu
yksi unelma
ja yksi toive

Ja niin ne osuvat maahan
sielut, unlemat ja toiveet
valuvat viemäreihin

ne muodostavat lammikoita,
joissa lapset hyppivät
räikeissä saappaissaan
pilkkoakseen sielut, unelmat ja toiveet
vielä pienemmiksi

Niin,
ja ihmiset vielä kyselevät
onko toivo jo mennyttä.