keskiviikko 10. joulukuuta 2014
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Neljäs Pimeä Aalto
Olen enemmän ihmisten seurassa kuin pitkään aikaan. Silti olen yksinäinen.. Johtunee siitä, että minulla ei ole enää oikeita ystäviä.. Lauma, jossa oli ikäisiäni tyttöjä on minut hylännyt. Voi toki olla, että olen muuttunut niin paljon, etten sinne enää sopisikaan. Mutta vielä vähemmän sovin porukkaan, joka koostuu pikkusiskoni 13-15 vuotiaista teinikavereista.... Onhan minulla toki vielä minun rakkaani, vaan usein tuntuu etten riitä.. Avoin suhde, se oli riski jonka otin ja vieläpä itse keksin. Luulin jo riisuneeni mustat sukat jaloistani, mutta jokin yrittää pistää ne takaisin... Mutta en jaksa enää sitä vihaa, kateutta, pelkoa ja ahdistusta!! Silti en voi kuitenkaan antaa asioiden olla.... Neljäs Pimeä Aalto kieppuu kuin kurimus, mutta silti hyvin hitaasti, enkä löydä väylää pois..
Yksin ja eksynyt
Paljon ihmisiä ympärillä
Silti tyhjyys on vahvemmin ilmassa
Varjoja, joiden etiketeissä lukee väärä vuosikerta
Taas olen syrjäisellä polulla ilman tienviittaa
vaistot ovat liian hiljaa
Mitä olen ja mitä minun kuuluisi olla?
Haistan savua
Onko se lämmin retkinuotio vai metsäpalo?
Silti tyhjyys on vahvemmin ilmassa
Varjoja, joiden etiketeissä lukee väärä vuosikerta
Taas olen syrjäisellä polulla ilman tienviittaa
vaistot ovat liian hiljaa
Mitä olen ja mitä minun kuuluisi olla?
Haistan savua
Onko se lämmin retkinuotio vai metsäpalo?
Tilaa:
Kommentit (Atom)