Minä olen varjo ja seuraan sitä valoa, joka saa minut näkymään. Sillä varjot eivät näy pimeässä.

Neljäs Pimeä Aalto

Olen enemmän ihmisten seurassa kuin pitkään aikaan. Silti olen yksinäinen.. Johtunee siitä, että minulla ei ole enää oikeita ystäviä.. Lauma, jossa oli ikäisiäni tyttöjä on minut hylännyt. Voi toki olla, että olen muuttunut niin paljon, etten sinne enää sopisikaan. Mutta vielä vähemmän sovin porukkaan, joka koostuu pikkusiskoni 13-15 vuotiaista teinikavereista.... Onhan minulla toki vielä minun rakkaani, vaan usein tuntuu etten riitä.. Avoin suhde, se oli riski jonka otin ja vieläpä itse keksin. Luulin jo riisuneeni mustat sukat jaloistani, mutta jokin yrittää pistää ne takaisin... Mutta en jaksa enää sitä vihaa, kateutta, pelkoa ja ahdistusta!! Silti en voi kuitenkaan antaa asioiden olla.... Neljäs Pimeä Aalto kieppuu kuin kurimus, mutta silti hyvin hitaasti, enkä löydä väylää pois..

Yksin ja eksynyt

Paljon ihmisiä ympärillä
Silti tyhjyys on vahvemmin ilmassa
Varjoja, joiden etiketeissä lukee väärä vuosikerta
Taas olen syrjäisellä polulla ilman tienviittaa
vaistot ovat liian hiljaa
Mitä olen ja mitä minun kuuluisi olla?
Haistan savua
Onko se lämmin retkinuotio vai metsäpalo?

Kesätuuli

Ilmavirta liikuttaa hiuksiani
koskettaa hellästi poskeani
kuiskii sanoja matkojen päästä tulleita

Suljen silmäni hetkeksi
jotta näkisin taas
Olen tullut risteykseen,
jossa ei ole tienviittoja

Ei hätää
tuulen värit johdattakoon minua
En ole yksin
vaikka kulkisin minne
 En enää eksy
minulla on sydän

Kun minusta tuli jumalatar

Löysin viimein oman voimani
vihdoin minulla on jokin tarkoitus

Se edellinen oli valetta
sillä se pyyhittiin pois
kuin virheellinen viiva elämän piirroksessa

Minä en sitä tuhonnut
minä vahvistin ja yritin
koskaan en väittänyt olevani paras
mutta tukipilari luovutti

Savuna sumuun haihtui
minä astelin tuulessa
ja tiedän, olen noita

Lasipurkissa

Onnellisuuteni on vangittu lasipurkkiin
sitä katselen ihaillen
öisin mietin sen kauneutta
Valo sen sisällä kimmeltää
Lasipurkki, jota ei saa auki
jota ei saa koskaan pudottaa

Kauan sitten...

...Kuolin osittain
minulla oli vain varjo
ja tuhkaan katosin

Tuli ei koskaan sammunutkaan
ja sen valoa seurasin halki avaruuden

Olen palanut ja palannut
silmäni ovat kipinät
ja siipeni liekit

Tiedän nyt enemmän
uskon vahvemmin,
että jonain päivänä
voin hypätä jyrkänteeltä enkä putoa